Lenin -olut, kuraiseksi bitteriksikin haukuttu, on olosuhteiden uhri kuten nimi esi-isänsäkin. Lenin pullotettiin kiireellä, vaikka käyminen oli vielä kesken. Tästä olueeseen jäi mahtavat paineet, jotka laukeavat korkin kilahtaessa pöydälle. Kurainen bitteri on aivan sopiva kuvaus sille samealle nesteelle, joka muodostuu hiivan sekoittuessa kuohuvaan juomaan.
Päätin antaa Leninille mahdollisuudeen ja päästin paineita ulos useasti peräkkäisinä päivinä. Avasin pullon vasta, kun korkin raottaminen ei enää aiheuttanut hiivasedimentin irtoamista pohjasta.
Tuloksena oli hieman samea oljen keltainen juoma, jonka vaahto oli komea ja kestävä kuin Wille Wahlgren parhaina vuosinaan. Nyt (26.8) on vaikea tuota makua enää kovin tarkasti kuvailla, mutta mieleen jäivät maltaisuus ja raikkaus joita seurasi kestävä katkeron jälkimaku. Kokonaisuutena (jos sitä kuohuntaa ei siis lasketa) kyseessä on mainio taukojuoma kesäisiin päiviin, jota ei Kepardimaisuuden (lue: korkea kantavierrepitoisuus) takia kovin suuria määriä kannata ennen auton rattiin hyppäämistä nauttia.
Maistelkaa Leniniä ja riemastukaa!
-kalle
