Hiipivän hölmöyden paluu

Muistan sen päivän, kun hölmöys hiipi ensimmäistä kertaa panoihimme, oli toukokuun lämmin höyryinen ilta... Maailma oli avoinna ja hiivakanta juuri ympätty hiippariin. Kun kesällä sitä sitten maistoimme jäi kultti hiipparista elämään. Kun maistelemme nyt kolmatta hiipparia, hiipivät nuo muistot eloisina taas mieliimme....

Uusimmassa hiipparissa kunnioitettiin mallaspohjan osalta vanhaa reseptiä, mutta katkerohumalointia lisättiin liian makeuden peittämiseksi. Tässä lopputulos:

Tuoksu: Savupalvin ja maltaan sekoitus, sekä hätäisimmillä myös pullon pohjalta lasiin lurahtanut hiiva. Tuoksu lupaa hyvää kaveria niin Parman kuin joulunkin kinkuille.

Vaahto: Sama vanha

Maku: Snadisti sihahtava hapokkuus käväisee kielellä, jonka jälkeen raväkkä maltaisuuden ilotulitus siirtyy pitkähköön makeaan odotukseen, jonka kruunaa savuisesta katkeraksi muuttuva katkero. Katkero jää kitalaen taka osaan vaatien uutta kulausta, lempeän maltaisen makeuden helliessä muita osia suusta syleilyllään.

Kaipaisimme vielä kermaista vaahtokruunua ja pidempää sekä monipuolisempaa katkeroa

Panisitteko uudestaan? Yeas, please soon! Hehhehhee

Pakkaspäivän pano

Kalle rouhii kokonaisia maltaita hienommaksi. Kokonaisina maltaat säilyvät parempina ja pidempään. Rouhinta on välttämätöntä, jotta aines olis riittävän hienojakoista entsyymireaktioille.

Siivilöinti. Saanto tässä vaiheessa jo melko kirkasta.

Humalointi. Näin meillä humaloidaan vierre.

Tunnelma kuvia viereisen huoneen meth labrasta. Todellisuudessa välineiden puhtaus on puoli painttia ja tässä annostellaan jodi.

Pakkasella paneminen lisää haastetta ja koulii maltaat akanoista.

We need more steam captain!

Niinkuin yleensä jäljelle jäi vaan kra.. eiku humala.

Koulutusta hakemassa

Pitänee hakea hieman koulutusta, jotta kuran laatu paranee. Olen kurssilla, jonka etenemistä seuraa Pentti Arvelan blogi: Kaljaa ja pontikkaa: tuorla.blogspot.com

Vielä ei tosin olla päästy kaljan valmistukseen, mutta ehkäpä jo ensi kuussa.