eli Kepardin brasilian lähettilään vieralu sokeriruokoviinan tislaamossa.
Koska brasilialaiset ovat kunnostautuneet enemman oluen juomisessa kuin sen valmistamisessa, paatin vierailla paikallisille enemman tutun prosessin rikospaikalla. Seuraavat kuvat ja tekstit ovat siis pientislaamossa Livramento de nossa Senhorassa tehdyn vierailun satoa.
Cachaça on sokeriruokoviina, jonka juuret ovat syvalla paikallisessa historiassa kuten pontikan keittaminen ja sahdin pano Suomessa konsanaan. Cachaça myos mahdollistaa laajamittaisen alkoholismin sopuhintaan: litran pullon saa supermarketista halvimmillaan noin 40 sentilla eli lahdeveden hinnalla.
Cachaçan valmistusprosessi on lyhykaisyydessaan seuraavanlainen:
Raaka-aineena kaytetaan sokeriruo'osta puristettua mehua, caldo de cana. Hehtaarilta sokeriruokoa saadaan noin 8 000 litraa suodatettua mehua. Suodatettu mehu kaytetaan jollain riisiin tai maissiin liittyvalla hiivalla (jonka tarkempi maaritys katosi kielimuurissa). Kaymisprosessi on nopea vain noin vuorokauden mittainen ja kaynyt mehu eli sokeriruokoviini, vinhaça, on vahvuudeltaan noin 10-12 prosenttista. Tama valituote on kuitenkin hyvin pahanlaatuista honttoa ja sisaltaa paljon kaymisessa syntyneita sivutuotteita. Seuraavaksi suoritetaan tislaus, jossa pyritaan paasemaan eroon epapuhtauksista, kuten metanolista, aldehydeista ja muista makuun ja tehoon epatoiv otusti vaikuttavista ainesosista. Tislauksesta saatu tuote on niin sanottua raaka cachaçaa, jota kypsytellaan noin kuukausi ennen pullotusta. Tama on sita tuotetta, jota loytyy caipirinhoista ja supermarketin hyllylta. Kyseissa tislaamossa kuitenkin valmistettiin ensiluokkaista cachaçaa, jota kypsytettiin viela kolme vuotta kirsikkapuisissa tynnyreissa. Tasta ensiluokkaisesta tavarasta pitaakin jo maksaa noin 40 reais per litra.
Kuvaushetkella tislaamo ei ollut ja kaytossa, josta j ohtuen kaikki varastamisen arvoinen oli viety parempaan turvaan ja hygieeniasta hieman tingitty. Kuvista saa kuitenkin peruskuvan varkista:
Aloittaminen ei tassakaan lajissa helppoa, mutta tyokalut tuttuja. Ensimmaisesta 8000 litran satsista tuli liian vahvaa ja Roberto joutui lisaamaan jo vuoden kypsyneeseen cachaçaan laimeampaa lienta sekaan.
Tassa koko komeus Livramenton maaseudulla. Vuosituotanto on talla hetkella noin 8 000 litraa, mutta tarkoitus on lisata tuotanto 12 000 litraan vuodessa aluksi.
Sokeriruo'oista puristetaan mehut talla mersun dieselmoottorista voimansa saavalla puristimella. Oikeasta alanurkasta lahtevasta putkesta mehujohdetaan kaymisastioihin ja valiin kuuluu viela kaksinkertainen suodatin.
Tislaamomestari Roberto ja 900 litran kaymisastioita.
Tislauspannun tilavuus on 600 litraa ja talla kapineella on jo ikaa 50 vuotta. Vasemmalta puolelta pitkakyntiset ovat vieneet toisen tislauspannun, joka oli vielakin iakkaampi.
Jaahdytysspiraalit seinan toisella puolella. Tislauksessa ensimmaiset 5 litraa erotetaan suuren metanoli- ja aldehydipitoisuuden vuoksi. Seuraavat 120 litraa ovat cachaçaa ja loput noin 480 litraa ns. vingoto sisaltaa paljon orgaanista ainesta (BOD 20 000 ppm) ja kyseisella paikalla sita kaytetaan sokeriruokopeltojen lannoitukseen.
Sinisissa kanistereissa tislauksessa erotettuja epapuhtauksia ja vasemmalla rst-tynnyrissa raakaa cachaçaa.
Tassa kitkerasta paloviinasta jalostuu kolmessa vuodessa viskilaseihin ja hyvan sikarin seuraksi sopivaa jaloa lienta.
Talta nayttaa lopputuote.
Onnelliset vierailijat vierailun jalkeen. Parastahan aina on tietenkin ilmaiset tuotenaytteet.
"Koskakohan Kepardin tislaamon tuotteita paasee nauttimaan?"
