Toinen Vaihde - American Ale

Joku vika näissä meidän oluissa on! Vaikka yritettiin taas tehdä hyvin laimea olut ja laskennallinenkin alkoholipitoisuus oli 4,5 vol-%, niin silti oli kyseessä päihdyttävä olut.

Ohessa on etiketti, ja laitan arvostelut myöhemmin.

Maltaat: Pale Ale, Vehnä ja Crystal 100
Humala: Cascade
Hiiva: American Ale

Mukkula nousee taas!

Elokuun loppupuolela 28.08.2009 perjantaina saapui Belgiasta kauan odotettu panovehje lasti. Postista hain Akin tilaamat kaksi 120 l fermentoria, 1 l yodoforia ja ominaispainomittarin. Itse tilasin puuttuvat humalat (Tettnanger 1 kg aroma 3,8% ja Northern brewer 1 kg pellets 11,4%). Sain myös kätevän jäähdyttimen (Kuva). Ostin vielä korkituslaitteenkin, sillä ehdottomana etuna pienissä panoissa on se, että ne voi vielä kohtuullisella työllä pullottaa ja pullossahan on omat etunsa. Harmikseni kuitenkin sunnuntaina huomasin maksaneeni korkitusvehkeestä rankkaa ylihintaa noin 50%, verrattuna tavaratalo HongKongin hintatasoon. Honkkarista löytää hyvin aivan perustarvikkeita ja sieltä kannattaa ensiksi katsoa, ennen kuin varmistaa tilauksen kauempaa.

Oli miten oli, Mukkula on taas mobilisoitunut ja odottaa panemisen Kultaista kautta tulevaksi. Mukkula, leggenda. Paikka josta kaikki sai joskus kauan sitten alkunsa.

Pimeä aine!

Kepardin uusin ja uljain olut on Pimeä Aine, joka on kunnon portteri nautiskelijalle. Siinä on koko paketti kunnossa: etiketti, tuoksu, vaahto ja maku miellyttävät miellyttävät allekirjoittanutta. Pimeä Aine on myös Kepardin ensimmäinen "vahinkomäskäys®"-menetelmällä mäskätty olut, joten menetelmää aiotaan hyödyntää myös tulevissa oluissamme.

Kesää ja seuraavia panoja odotellen.

-k

Hiipivän hölmöyden paluu

Muistan sen päivän, kun hölmöys hiipi ensimmäistä kertaa panoihimme, oli toukokuun lämmin höyryinen ilta... Maailma oli avoinna ja hiivakanta juuri ympätty hiippariin. Kun kesällä sitä sitten maistoimme jäi kultti hiipparista elämään. Kun maistelemme nyt kolmatta hiipparia, hiipivät nuo muistot eloisina taas mieliimme....

Uusimmassa hiipparissa kunnioitettiin mallaspohjan osalta vanhaa reseptiä, mutta katkerohumalointia lisättiin liian makeuden peittämiseksi. Tässä lopputulos:

Tuoksu: Savupalvin ja maltaan sekoitus, sekä hätäisimmillä myös pullon pohjalta lasiin lurahtanut hiiva. Tuoksu lupaa hyvää kaveria niin Parman kuin joulunkin kinkuille.

Vaahto: Sama vanha

Maku: Snadisti sihahtava hapokkuus käväisee kielellä, jonka jälkeen raväkkä maltaisuuden ilotulitus siirtyy pitkähköön makeaan odotukseen, jonka kruunaa savuisesta katkeraksi muuttuva katkero. Katkero jää kitalaen taka osaan vaatien uutta kulausta, lempeän maltaisen makeuden helliessä muita osia suusta syleilyllään.

Kaipaisimme vielä kermaista vaahtokruunua ja pidempää sekä monipuolisempaa katkeroa

Panisitteko uudestaan? Yeas, please soon! Hehhehhee

Pakkaspäivän pano

Kalle rouhii kokonaisia maltaita hienommaksi. Kokonaisina maltaat säilyvät parempina ja pidempään. Rouhinta on välttämätöntä, jotta aines olis riittävän hienojakoista entsyymireaktioille.

Siivilöinti. Saanto tässä vaiheessa jo melko kirkasta.

Humalointi. Näin meillä humaloidaan vierre.

Tunnelma kuvia viereisen huoneen meth labrasta. Todellisuudessa välineiden puhtaus on puoli painttia ja tässä annostellaan jodi.

Pakkasella paneminen lisää haastetta ja koulii maltaat akanoista.

We need more steam captain!

Niinkuin yleensä jäljelle jäi vaan kra.. eiku humala.

Koulutusta hakemassa

Pitänee hakea hieman koulutusta, jotta kuran laatu paranee. Olen kurssilla, jonka etenemistä seuraa Pentti Arvelan blogi: Kaljaa ja pontikkaa: tuorla.blogspot.com

Vielä ei tosin olla päästy kaljan valmistukseen, mutta ehkäpä jo ensi kuussa.

Voçe sabe que Cachaça não é agua?

eli Kepardin brasilian lähettilään vieralu sokeriruokoviinan tislaamossa.

Koska brasilialaiset ovat kunnostautuneet enemman oluen juomisessa kuin sen valmistamisessa, paatin vierailla paikallisille enemman tutun prosessin rikospaikalla. Seuraavat kuvat ja tekstit ovat siis pientislaamossa Livramento de nossa Senhorassa tehdyn vierailun satoa.

Cachaça on sokeriruokoviina, jonka juuret ovat syvalla paikallisessa historiassa kuten pontikan keittaminen ja sahdin pano Suomessa konsanaan. Cachaça myos mahdollistaa laajamittaisen alkoholismin sopuhintaan: litran pullon saa supermarketista halvimmillaan noin 40 sentilla eli lahdeveden hinnalla.

Cachaçan valmistusprosessi on lyhykaisyydessaan seuraavanlainen:

Raaka-aineena kaytetaan sokeriruo'osta puristettua mehua, caldo de cana. Hehtaarilta sokeriruokoa saadaan noin 8 000 litraa suodatettua mehua. Suodatettu mehu kaytetaan jollain riisiin tai maissiin liittyvalla hiivalla (jonka tarkempi maaritys katosi kielimuurissa). Kaymisprosessi on nopea vain noin vuorokauden mittainen ja kaynyt mehu eli sokeriruokoviini, vinhaça, on vahvuudeltaan noin 10-12 prosenttista. Tama valituote on kuitenkin hyvin pahanlaatuista honttoa ja sisaltaa paljon kaymisessa syntyneita sivutuotteita. Seuraavaksi suoritetaan tislaus, jossa pyritaan paasemaan eroon epapuhtauksista, kuten metanolista, aldehydeista ja muista makuun ja tehoon epatoiv otusti vaikuttavista ainesosista. Tislauksesta saatu tuote on niin sanottua raaka cachaçaa, jota kypsytellaan noin kuukausi ennen pullotusta. Tama on sita tuotetta, jota loytyy caipirinhoista ja supermarketin hyllylta. Kyseissa tislaamossa kuitenkin valmistettiin ensiluokkaista cachaçaa, jota kypsytettiin viela kolme vuotta kirsikkapuisissa tynnyreissa. Tasta ensiluokkaisesta tavarasta pitaakin jo maksaa noin 40 reais per litra.

Kuvaushetkella tislaamo ei ollut ja kaytossa, josta j ohtuen kaikki varastamisen arvoinen oli viety parempaan turvaan ja hygieeniasta hieman tingitty. Kuvista saa kuitenkin peruskuvan varkista:

Aloittaminen ei tassakaan lajissa helppoa, mutta tyokalut tuttuja. Ensimmaisesta 8000 litran satsista tuli liian vahvaa ja Roberto joutui lisaamaan jo vuoden kypsyneeseen cachaçaan laimeampaa lienta sekaan.

Tassa koko komeus Livramenton maaseudulla. Vuosituotanto on talla hetkella noin 8 000 litraa, mutta tarkoitus on lisata tuotanto 12 000 litraan vuodessa aluksi.

Sokeriruo'oista puristetaan mehut talla mersun dieselmoottorista voimansa saavalla puristimella. Oikeasta alanurkasta lahtevasta putkesta mehujohdetaan kaymisastioihin ja valiin kuuluu viela kaksinkertainen suodatin.

Tislaamomestari Roberto ja 900 litran kaymisastioita.

Tislauspannun tilavuus on 600 litraa ja talla kapineella on jo ikaa 50 vuotta. Vasemmalta puolelta pitkakyntiset ovat vieneet toisen tislauspannun, joka oli vielakin iakkaampi.

Jaahdytysspiraalit seinan toisella puolella. Tislauksessa ensimmaiset 5 litraa erotetaan suuren metanoli- ja aldehydipitoisuuden vuoksi. Seuraavat 120 litraa ovat cachaçaa ja loput noin 480 litraa ns. vingoto sisaltaa paljon orgaanista ainesta (BOD 20 000 ppm) ja kyseisella paikalla sita kaytetaan sokeriruokopeltojen lannoitukseen.

Sinisissa kanistereissa tislauksessa erotettuja epapuhtauksia ja vasemmalla rst-tynnyrissa raakaa cachaçaa.

Tassa kitkerasta paloviinasta jalostuu kolmessa vuodessa viskilaseihin ja hyvan sikarin seuraksi sopivaa jaloa lienta.

Talta nayttaa lopputuote.

Onnelliset vierailijat vierailun jalkeen. Parastahan aina on tietenkin ilmaiset tuotenaytteet.

"Koskakohan Kepardin tislaamon tuotteita paasee nauttimaan?"